Текст песни Reunalla

Se mistä kaikki lähti muutti pojan maailmaa
ku epäonni saamattomuus seuras ku hai laivaa
ja muutos ihmisenä havaittavis lähipiirissä
loppuun palaminen raasto, kävi melkein piikissä
päällepäin ei näkynyt, vaan muuten sitä kerrottiin
kaikki hyvin kulisseissa kunnes lyötiin verhot kii
joo se mietti, ja mietti pois pääsyy
et onko vaihtoehtoi ja mikä tähän pääsyy
miks on ajauduttu just tähän pisteeseen
missä nuori miettii että mitä tehdä itselleen
kirje jääny pöydälle ja aika jäähyväisten
ja sä voit miettii milloin viimeeks onnellisen näit sen

Aika on lääkäri joka hakkaa potilasta
opettaja joka tappaa oppilaansa
mä en pelkää kuolemaa, mut pelkään väkisinkin
sen aiheuttajii, syitä ja vaikutusta lähipiiriin
pelko on tunne mitä ei masentunut tunne
ja surun tunne ei näy mitenkään sulle
ongelmista puhuminen usein mahdotonta
on helpompaa sulkeutuu alle katon oman
mut jossain vaihees jalat ei ees enää kanna pihaan
koska ikuisesti et voi uida vastavirtaan
mikään ei maistu yhtään millekään
kaks kirjettä - ne perheelle ja ystäville jää

Pois täältä lähden
kun on sen aika
Pois täältä lähden
kun on sen aika
Kymppilinja - Reunalla - http://ru.motolyrics.com/kymppilinja/reunalla-lyrics.html
Kysymykset painaa pään sisäl sekavast tilas
itse oon itteeni säälimäs en kehtaa valittaa
sen tajuu lähimmät ku seison vaa hiljaa
ku puran kaiken käsillä jää verta ja lihaa
mä mietin aina mun ongelmat pahimman kautta
löydän ongelmille kohteen vaan aina kaverilaumast
aina sotken todellista asian taustaa
tää on ainut mihin mun kynä ja paperi auttaa
joskus huudan ja kiroon et saan pahan olon ulos
niist sais muutaman vihon, mut silti varaan tohon lukon
kirouksii ongelman keskellä totutaan huutaa
ja niin kauan ku pysyn täällä mä koputan puuta

Välillä mä kyllästyn kaikkeen ku pasifistin pistooli
poikaa viedään teholle, menehtymään pistoihin
kun suistun radalta taas koitan palaa kiskoihin
ainoo mikä must jää jäljelle on nimi listoihin
mut nään vihdoin miten kaikki kuuluu yhteen
ihmiset vaan harhailee ja sit ne törmää yhteen
osa löytää rakaan, useimmat tyytyy yhteen
toiset sortuu kahteen ja sit ne ottaa yhteen
mustaa valkosel mut ei mustavalkost
välis koko väriskaala joka musta alko
rakensin talon omin käsin pienist tiileistä
ken tietää koska kirjoitan riviä viimeistä

Pois täältä lähden
kun on sen aika
Pois täältä lähden
kun on sen aika