Maija Vilkkumaa - Liian kauan
Niin monta yötä
siinä kalliolla
oli ihana olla
tuuli lelli kahta
rakastavaista
vähäsen erilaista
toinen puhui valtateistä
ja myrskysäistä
toinen höpisi häistä
niin monta yötä
siinä kalliolla
oli ihana olla Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
hän oli niin kaunis sinä iltana
kun mä sanoin: rakas mä en voi olla sun Ei en aina, se on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan
se painaa päätäMaija Vilkkumaa - Liian kauan - http://ru.motolyrics.com/maija-vilkkumaa/liian-kauan-lyrics-french-translation.html
se öisin herättää Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen
märkä ja luinen
ikkunoista hiipi
huoneisiin räntä
mä ikävöin häntä
ja kuljin valtateitä
ja myrskysäitä
ja niitä ja näitä
talvi, joo se oli
kovin omituinen
märkä ja luinen Ja toukokuu multa pimeän vei
mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun Ja että aina on liian kauan... Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun Ja että aina on liian kauan... Submitter's comments: Lyrics from lirama.net
Maija Vilkkumaa - Trop longtemps (Французский перевод)
Tellement de nuits
Là sur la falaise
C'était si à l'aise
Le vent choie deux
Amants
Quelque différents
L'un radotait sur des grandes routes
et sur des temps orageux
L'autre radotait sur des noces
Tellement de nuits
Là sur la falaise
C'était si à l'aise
Mais ensuite venait le sombre automne
Son quotiden fatigué et monotone
Il/elle était si beau/belle ce soir-là, ma foi
Quand j'ai dit : chéri(e) je ne peux être à toi
Non, je ne vais pas toujours, c'est trop long
Toujours c'est trop long
Toujours c'est trop long
Ca dépresse la têteMaija Vilkkumaa - Liian kauan - http://ru.motolyrics.com/maija-vilkkumaa/liian-kauan-lyrics-french-translation.html
Ca me révéille la nuit
Et l'hiver, allons c'était
Si bien étrange
Moite et osseux
Par la fenêtre il neige
En fondant dans la pièce
Je me languis pour toi
Et je passait par des grande route
Et des temps orageux
Et tout et rien
Et l'hiver, allons c'était
Si bien étrange
Moite et osseux
Et le mois de mai m'a pris l'onscurité
Je marchait les nuits, je pensait à quoi j'ai fais
La mer était si belle ce matin-là cette fois
J'ai compris que tu ne sera plus jamais à moi
Et que toujours c'est trop long...
Mais ensuite venait le sombre automne
Son quotiden fatigué et monotone
Il/elle était si beau/belle ce soir-là, ma foi
Quand j'ai dit : chéri(e) je ne peux être à toi
Et que toujours c'est trop long...