Hassisen Kone

Hassisen kone oli suomalainen, Joensuusta lähtöisin ollut rockyhtye, joka perustettiin vuoden 1979 lopulla. Yhtye aloitti uuden aallon punkilla, mutta alkoi kehittyä loppua kohden progressiiviseen suuntaan.
Hassisen koneen kaikkia kolmea varsinaista albumia pidetään suomalaisen rockin klassikoina kuten monia Hassisen koneen laulujakin («Levottomat jalat», «Rappiolla», «Harsoinen teräs», «Jurot nuorisojulkkikset», «Tällä tiellä», «Rajat» jne.). Hassisen koneen musiikillinen kehitys oli nopeaa; Täältä tullaan Venäjä -albumin punkhenkistä ilmaisua seurasi nopeasti Rumien sävelien jälkeen suorastaan progressiivinen rock albumilla Harsoinen teräs.
Yhtye nimesi itsensä kotikaupungissaan olleen ompelukoneliikkeen mukaan. Liikkeen uskovainen johtaja suuttui yhtyeen nimestä, ja yhtye vaihtoikin nimensä joksikin aikaa muotoon ‘Kassisen kone’ . Yhtyeen saavutettua mainetta yritys muutti nimekseen Joensuun Konepalvelu.
Joulukuussa 1979 perustettiin Hassisen kone, ja yhtye harjoitteli kappaleitaan rockin SM-kisoihin. Yhtye voitti Oulussa järjestetyn kisan uuden aallon sarjan maaliskuussa 1980. Saman vuoden keväällä alkoi yhtyeen levytysura, jolloin se julkaisi ensisinglen «Hassisen kone/Kolumpia orkesteri». Tämä single julkaistiin Hilse-nimisellä levymerkillä. Tämän julkaisun jälkeen kaikki yhtyeen julkaisut julkaisi Poko Rekords. Alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat Ismo Alanko (kitara ja laulu), Reijo Heiskanen (soolokitara), Jussi Kinnunen (bassokitara) ja Harri Kinnunen (rummut).
Ensimmäinen täysimittainen albumi, Täältä tullaan Venäjä, ilmestyi vuonna 1980, ja se sisälsi myyntilistoille nousseen kappaleen «Rappiolla» ja myös aikaisemmin julkaistun «Hassisen kone» -kappaleen.
Toinen albumi Rumat sävelet (1981) vakiinnutti yhtyeen aseman, mutta merkitsi samalla siirtymistä musiikillisesti kunnianhimoisempaan suuntaan, joka kuului esimerkiksi hittikappaleissa «Jurot nuorisojulkkikset» ja «Tällä tiellä». Toinen albumi oli sävyltään varsin synkkä monien kappaleiden käsitellessä olemassaolon tuskaa ja jopa apokalyptisiä visioita. Levy sai paremmat arvostelut kuin yhtyeen esikoislevy ja Yleisradion musiikkitoimittajat valitsivat LP:n vuoden kotimaiseksi kevyen musiikin levyksi ja Soundi-lehti vuonna 2005 neljänneksi parhaaksi suomalaiseksi populaarimusiikin levyksi.
Kesinä 1981 ja 1982 yhtye oli mukana Tuuliajolla-risteilyllä Saimaalla ja esiintyi ensimmäisestä kiertueesta tehdyssä dokumenttielokuvassa Saimaa-ilmiö. Loppuvuodesta 1981 yhtyeessä tapahtui miehistönvaihdoksia. Hassisen koneeseen tuli peräti neljä uutta jäsentä: Eero «Safka» Pekkonen (kosketinsoittimet), Antti Seppo (saksofonit), Hannu Porkka (lyömäsoittimet) sekä kitaristi Reijo Heiskasen korvannut Jukka Orma.
1982 julkaistiin yhtyeen kolmas ja viimeinen studioalbumi Harsoinen teräs, jonka tunnetuin kappale on «Levottomat jalat». Albumilla oli paljon progressiivisia elementtejä, jotka muun muassa edellä mainitussa kappaleessa ovat selvästi esillä.
Hassisen kone hajosi elokuussa 1982 kyllästyttyään soittamaan keikoilla vain ensimmäisten levyjen hittibiisejä, mutta soitti kuitenkin kiertueensa loppuun.
Hassisen koneen hajoamisen jälkeen sen keulahahmo Ismo Alanko perusti Jukka Orman ja muun muassa Rock’n’Roll Bandista tutun Affe Forsmanin kanssa Sielun Veljet -yhtyeen. Myöhemmin Alanko jatkoi soolouralle. Soolokitaristi Reijo Heiskanen on sittemmin soittanut muun muassa Värttinässä ja basisti Jussi Kinnunen Freud Marx Engels & Jungissa ja Wigwamissa. Rumpali Harri Kinnusen myöhempiin yhtyeisiin on kuulunut muun muassa Sleepy Sleepers. Eero Pekkonen on tehnyt Hassisen koneen jälkeen muun muassa teatterimusiikkia, ja Jukka Orma on julkaissut sooloalbumin ja toiminut studiomuusikkona sekä soitinrakentajana. Hannu Porkka soittaa lyömäsoittimia Joensuun kaupunginorkesterissa. Antti Seppo toimii biokemian tutkijana New Yorkissa.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2000, Hassisen kone esiintyi Joensuussa muun muassa alkuperäisessä kokoonpanossaan. Mukana soittamassa olivat Ormaa lukuun ottamatta kaikki Hassisen Koneen jäsenet. Tapahtuma julkaistiin DVD:nä seuraavana vuonna. Yhtyeen levyt julkaistiin uudelleen digitaalisesti remasteroituna vuonna 2004.