Don Mclean - The Grave
The grave that they dug him had flowers
Gathered from the hillsides in bright summer colors
And the brown earth bleached white
At the edge of his gravestone, he's gone
When the wars of our nation did beckon
A man barely twenty did answer the calling
Proud of the trust that he placed in our nation, he's gone
But eternity knows him and it knows what we've done
And the rain fell like pearls on the leaves of the flowers
Leaving brown, muddy clay where the earth had been dry
And deep in the trench he waited for hours
As he held to his rifle and prayed not to die
But the silence of night was shattered by fire
As guns and grenades blasted sharp through the airDon Mclean - The Grave - http://ru.motolyrics.com/don-mclean/the-grave-lyrics-finnish-translation.html
One after another his comrades were slaughtered
In morgue of marines, alone standing there
He crouched ever lower, ever lower with fear
They can't let me die, they can't let me die here
I'll cover myself with the mud and the earth
And I'll cover myself, I know I'm not brave
The earth
The earth
The earth
Is my grave
The grave that they dug him had flowers
Gathered from the hillsides in bright summer colors
And the brown earth bleached white
At the edge of his gravestone, he's gone
Don Mclean - Hauta (Финский перевод)
Haudalla, johon he hänet kaivoivat, oli kukkia
Kerättyjä kukkuloilta, kirkkaissa kesän väreissä
Ja ruskea maa haalistunut valkoiseksi
Hänen hautakivensä reunalla
Hän on mennyt
Kun kansamme sodat kutsuivat
Mies, hädin tuskin kahtakymmentä, vastasi kutsuun
Ylpeänä luottamuksesta
Jonka hän asetti valtiollemme
Hän on mennyt
Mutta ikuisuus tuntee hänet
Ja se tietää mitä olemme tehneet
Ja sade putoili kuin helmet
Kukkien lehdille
Jättäen ruskeaa, mutaista savea
Siihen missä maa oli ollut kuivaa
Ja syvällä juoksuhaudassa
Hän odotti tunteja
Ja hän piti kiinni kivääristään
Ja rukoili, ettei kuolisi
Mutta yön hiljaisuuden
Tuli pirstaloiDon Mclean - The Grave - http://ru.motolyrics.com/don-mclean/the-grave-lyrics-finnish-translation.html
Ja aseet ja kranaatit
Räjähtelivät terävinä ilmassa
Yksi toisensa jälkeen
Hänen toverinsa teurastettiin
Merijalkaväen ruumishuoneessa
Yksin, siinä seisten
Hän kumartui aina vain alemmas
Aina alemmas, pelätyn
He eivät voi antaa minun kuolla
He eivät voi antaa minun kuolla tänne!
Peitän itseni
Mudalla ja maalla
Peitän itseni
Tiedän etten ole rohkea!
Maa, maa
Maa on minun hautani
Haudalla, johon he hänet kaivoivat, oli kukkia
Kerättyjä kukkuloilta, kirkkaissa kesän väreissä
Ja ruskea maa haalistunut valkoiseksi
Hänen hautakivensä reunalla
Hän on mennyt